hlogo.png

susanna_rissanen_vaalikuva.jpg

Miksi ei marssita, kuten 70 -luvulla

Miksi suomalaiset uskovat valheisiin ja lampaina tyytyvät kohtaloonsa?

Samat tekosyyt on oikeistolta kuultu aina, kun 12-tuntista työpäivää alettiin vaatia 8-tuntiseksi ja työpäivää 5-päiväiseksi, naureskelivat kokkari/keskusta-hengenheimolaiset vähättelevästi vaatimuksille. ”Suomihan pysähtyisi”, ”aivan utopiaa”, ”ihan mahdotonta, kuka senkin maksaa”.

Tilanne on sama nyt. Tarvitaan tulonsiirtoja näiltä suurituloisilta pienituloisille, niin totta kai siellä kavahdetaan. Eihän sieltä haluta muuttaa systeemiä, joka heille on näin mukava. Tuloerot sen kun jatkavat kasvuaan, ja yläporras tekee päätökset kuunnellen hyvätuloista.

Niin, no milloinkas on nähty, että se hyväosainen suosittelisi tekemään päätöksen, joka vie hänen saavutettua asemaansa alemmas, eli kaventaisi tuloeroja.

                                          ------------------

Minimipalkkaan suhteutetusta maksimipalkasta

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet OECD-maiden kärkivauhtia 1980-luvulta lähtien. Todellinen spurtti oli vuodesta 1995 vuoteen 2005, jolloin suurituloisten tulot nousivat 75% ja pienituloisten tulot kasvoivat alle 17%. Tuloerojen kasvua vauhditettiin esimerkiksi pääomatulojen eriyttämisellä ansiotuloista. Siirryttiin suosimaan omistamista asettamalla pääomatulot tasaverotettaviksi. Ansiotulot sentään säilyivät progressivisina, mutta suurituloisilla on mahdollista kiertää veroja esim. nostamalla osan ansiotuloista pääomatuloina (tätä ”veroneuvontaa” tarjoavat mm. yksityiset terveysalan yritykset houkutellessaan esim. lääkäreitä palvelukseensa). Pieni- ja keskituloisille moisesta verokikkailusta ei ole hyötyä.

 

Tuloerot aiheuttavat yleistä elinkustannusten nousua. Peruselintarvikkeet ja vuokrat kallistuvat tehden elämän hankalaksi niille, joiden tulot junnaavat paikallaan. Seurauksena on esimerkiksi pienituloisten huonompi ravinto ja hakeutuminen kasvukeskusten reunamille, edullisempiin asuntoihin. Työpaikat sen sijaan sijaitsevat tyypillisesti kasvukeskuksissa, ja pienituloinen maksaakin myös työssä käynnistään hyvätuloista enemmän matkaan kuluvana aikana ja rahana – jos töitä saa. Myös lasten päivähoito ja koulut, sekä muut palvelut jatkavat keskittymistään kasvukeskuksiin. Lähipalvelut ovat todellisuutta siis ainoastaan paremmin toimeentuleville, joilla on varaa asua palveluiden lähellä.

 Tuloerojen kasvu aiheuttaa huono-osaisuuden periytymistä ja mahdollisuuksien tasa-arvon rapautumista. Ihmisen perhetaustat vaikuttavat yhä vahvemmin mahdollisuuksiin elämässä. Kun taustat rajaavat mahdollisuuksia parempaan elintasoon yhteiskunnassa hyväksyttävin keinoin, aletaan hakea laajemmin niitä epärehtejä keinoja. Lieveilmiönä syntyy esimerkiksi rikollisuutta, joka kohdentuu niihin joilla menee itseä paremmin. Voidaan turvautua myös eettisesti arveluttaviin keinoihin, kuten prostituutioon. Haluammeko todella esimerkiksi, että ne nuoret pystyvät tulevaisuudessa opiskella, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä kauppatavaraksi opinnot rahoittaaakseen. Millaista moraalia tämä yhteislunnassa vahvistaa? Suomessa prostituutio on jo olemassa oleva ilmiö opiskelijoiden keskuudessa. Tuloerojen kasvu siis lisää yleisesti epäoikeudenmukaisuutta ja luo sisäistä jännitettä ja turvattomuuttaa – myös niille hyväosaisille. Syntyy luokkayhteiskunta, omat asuinalueet köyhille ja rikkaille, tämä on nähtävissä jo Suomessakin. Tuloerojen kasvun haitallisuudesta ollaankin, tai ainakin ollaan olevinaan yksimielisesti huolissaan yli puoluerajojen.

 Miksi tuloeroihin puututaan niin hampaattomin keinoin?

 Vaikka tuloerojen kasvusta ollaan olevinaan huolissaan, kuitenkin harjoitettu politiikka 90-luvulta lähtien on vain lisännyt tuloeroja. 90-luvun alkupuolella tehty pääoman ja ansiotulojen eriyttäminen oli yksi suurimmista tuloeroja kiihdyttävistä toimista, samoin varallisuusveron poistaminen 2005. Näistä toimista näkee jo heti, että ne ovat omistavaa tahoa suosivia. Sitä tahoa, jonka elinkeino ei perustu minkään tekemiseen, vaan omistamiseen. Haluan painottaa tässä että omistaminen ei ole työtä, eikä se tuota yhteiskuntaan mitään. Omistaminen on loisimista, muiden täytyy tuottaa yli omien tarpeiden, jotta omistava tahokin saa, ilman että se antaa omaa työpanostaan tuottaakseen esimerkiksi ruokaa, käyttöhyödykettä, palvelua tai terveyttä. Omistaminen liittyy vahvasti vapaiden markkinoiden ideologiaan. Tätä loisimista siis alettiin suosia verotuksella 90-luvulla, ja linja on jatkunut kiihtyen EU:n myötä.

 Jos tuloeroihin halutaan todella puuttua, on tehtävä muutakin kuin kosmeettisia tekoja. Yksi keino jota liputan, on minimipalkkaan suhteutettu maksimipalkka. Käytännössä tämä tarkoittaisi progression lisäämistä roimasti, ja sen ulottamista myös pääomatuloihin, palkkioihin ja työsuhde-etuuksiin. Tällä olisi myös suorat vaikutukset tuleviin valtion maksamiin virkamies-eläkkeisiin, sekä luonnollisesti välittömästi palkkoihin, jotka kohoavat joillakin myös virkamiespuolella satoihin tuhansiin vuositasolla. Olisi siis maksimipalkka, esimerkiksi 5-kertaa hyväksytyn minimipalkan verran, josta yli menevä osa maksetaan verona valtiolle 100%:sti. Tämä aiheuttaisi sen, että hyvätuloisten palkkakilvoittelu ja hyväveli-verkostojen käyttö tehtäisiin kannattamattomaksi. (Kansanedustajat voitaisiin laittaa minimipalkalle, tällä tavoin varmistettaisiin, että palkkoja lähdetään korjaamaan aina oikeasta päästä.)

 Sit me lähetään!

Toimitusjohtajat ja omistava taho yleisesti vastaa veronkorotuspuheisiin esittämällä uhkakuvia veronkierrolla ulkomaille, tai siirtämällä tuotantonsa halpatyömaihin. Tähän sanon että tervemenoa. Tällä hetkellä vapaiden markkinoiden seurauksena työt on jo suurelta osin viety halpatyömaihin ja samalla painostettu koko ajan Suomen työläisiä madaltamaan palkkavaatimuksiaan, kuin myös työehtojaan. Valtiolla on myös paineet madaltaa esimerkiksi ympäristön suojelun valvontaa ja vaatimuksia, kun halpatyömaissa saa saastuttaa vapaammin. On asetettava rajat, jos maksat verosi muualle, et myöskään käytä yhteiskuntamme palveluita, sinut tulkitaan ulkomaalaiseksi, eikä kansalaisoikeuksia ole. Lapsesi eivät käy Suomalaista, meidän veroilla ylläpidettyä koulua, eivätkä käytä terveydenhuoltoamme tai kirjastojamme. Samoin yhtiöiden kanssa on tehtävä rajanveto, millä ehdoilla meillä saa toimia. Yritysten paljon tarvitsema tieverkostokaan ei ole ilmainen ylläpitää. Me emme halua tilanteeseen jossa olemme riippuvaisia monikansallisista yritysjäteistä ja kilpailemme niiden tarjoamista työpaikoista yhdessä halpatyömaiden kanssa. Tästä leikistä on jo aika hypätä pois, Suomi ei pärjää vapailla markkinoilla, ellei madalla vaatimuksiaan halpatyömaiden tasolle. Näinhän on jo käymässä. Sitäkö todella haluamme?

 Rosvoyritysten sijaan Suomeen ovat jatkossakin tervetulleita yhteikuntavastuusta huolehtivat yritykset, jotka myös antavat yhteiskunnalle vastinetta siitä, että saavat käyttää meidän koulutettua työvoimaa, nauttivat yhteiskunnallisen järjestyksen tuomasta turvasta, ja kaikesta muusta minkä veronmaksajina olemme tähän yhteiskuntaan järjestäneet. Nämä vastuulliset yritykset eivät pärjää sellaisilla markkinoilla, missä on mahdollista toimia myös häikäilemättömästi. Näin tulemme itse poliittisilla päätöksillä houkutelleeksi tänne juuri ne yritykset joita emme halua, ja pakotamme yhteiskunnan edun mukaisesti toimivat yritykset muuttamaan toimintaansa pysyäkseen kilpailussa. Hyvä asia on, että tälle tuhoisalle kehitykselle on kuitenkin vaihtoehtoja, jos poliittista tahtoa löytyy.

 Politiikan suuntamme vaatii pikaista muutosta takaisin omavaraisuuden tavoitteluun ja yhteistyön tekemiseen eettisesti toimivien tahojen kanssa. Suomen tulee panostaa omaan, maan sisäiseen yritystoimintaan, eli käytännössä pk-yrityksiin, sekä turvata huoltovarmuutensa. Verot tulee käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu alunperin, eli esimerkiksi oman paikallisyrittäjyyden toiminnan tukemiseen, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Isalnnissa on tehty oikeista ratkaisuja, siellä on panostettu julkiseen sektoriin ja omiin työllistämisohjelmiin. Ei siellä puhuta suuresta julkisesta sektorista uhkana, koska Islannissa ei ole lähdetty vapaiden markkinoiden ideologiaan mukaan. 

                               ------------

Sokea yritysten haaliminen Suomeen ei edistä työllisyyttä ja hyvinvointia

 

Erityisen vahingollista on sellaisten monikansallisten yritysten houkuttelu Suomeen, joiden tarjonta on suunnattu ainoastaan suomalaisille. Esimerkkinä tästä terveyspalvelut. Yksityistämishuumassa unohdetaan, että kaikki yrityksen kulut maksamme loppupeleissä me veronmaksajat. Vapaan kaupan puolestapuhujat sanovat, että nämä yritykset tarjoavat suomalaisille työpaikkoja ja maksavat myös palkkaa.

Kun asiaa tarkastellaan lähemmin, huomaamme, että itse asiassa me veronmaksajat, palveluiden käyttäjät, maksamme nuo palkat. Voittoa tuottavan yrityksen kohdalla maksamme siihen päälle vielä sen osan jonka yritys tekee voittoa omistajille ja johtoportaalle. Suomalaisia kupataan ja rahat valuu mm. veroparatiiseihin. Samalla kurjistetaan julkisia palveluita, joille on asetettu valtion taholta velvoitteita, ja jotka toimivat eri lähtökohdista kuin voittoa tavoittelevat tahot. Päädytään sairaaseen tilanteeseen, jossa kunta joutuu ostamaan kalliita lääkäripalveluita näiltä yksityisiltä yrittäjiltä, jotka ovat houkutelleet yhteiskuntamme kouluttamat lääkärit omille palkkalistoilleen tekemään heille voittoa. Sama ilmiö on tapahtumassa myös sosiaalipalveluissa parhaillaan. Yritykset käyttävät hyväkseen sitä, että kuntien on pakko jostakin nämä työntekijät saada.

 

Yhteisöveron kevennyksen sijaan on tehtävä aivan päinvastoin, jättiyritysten toimintaan on puututtava vahvemmin. On estettävä verokeinottelu, on avattava veroparatiisit ja otettava niihin piilotetut varat asianmukaisesti verotettavaksi. Yhteisöveroon roima korotus, josta saaduilla tuloilla valtion on itse luotava työpaikkoja ilman välikäsiä. Valtion, eli meidän kaikkien yhteisen omaisuuden myyminen on lopetettava: nyt ollaan luopumassa Rautaruukista. Sen sijaan on panostettava omavaraisuuteen, esimerkiksi lisäämällä valtio-omisteisuutta. Sosiaali- ja terveysbisneksen koukerot on avattava ja estettävä bisneksen tekeminen hyvinvoinnilla. Pienten paikallisyritysten toimintaa on helpotettava ja tuettava voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, järjestöjä ja osuuskuntia toimintamuotona. Ihmettelen hallituksen hampaattomuutta ja halua hyysätä omistavaa tahoa työtä tekevän – tällä hetkellä työttömyydestä kärsivän – kansanosan kustannuksella.

                                      -------------

 


Hallitus ei leikannut kaikilta

Lapsilisien leikkaus sai Vasemmistoliiton perääntymään hallituksesta. Näen lähdön pelkästään hyvänä.

Kuitenkin takaraivossa on ihmetys siitä, miksi aikaisemmin on hyväksytty hallituksen tekemiä, paljon suurempia pieni- ja keskituloisiin kohdistuvia heikennyksiä ja hyvinvointivaltion romuttamista. Ehkä kuppi tuli nyt vain täyteen.

Tämän vuoden alussa, kun Vasemmistoliitto oli vielä mukana päättämässä, hallitus päätti alentaa yhteisöveron 20 prosenttiin yritysten voitosta. Vähennys on 6 prosenttia vuoden 2011 tasosta. Tämä oikeiston ideologinen uudistus maksaa Suomelle veromenetyksinä liki kymmenen kertaa lapsilisäleikkausten ”säästöjen” verran.

Säästöt ovat heittomerkeissä, koska lapsilisät menevät pääsääntöisesti suoraan takaisin kiertoon kulutuksen kautta, ja pysyvät Suomessa. Se minkä Suomi menettää yhteisöveroissa, menee sen sijaan suuremmalta osin ulkomaille, kiitos hallituksen ulkoistamis- ja yksityistämiskampanjan. Eli tehtiin suora rahansiirto ulkomaille, ja omistavalle taholle, tältäkin osin.

 Yhteisöveron alennusta on perusteltu sillä, että Suomesta tulee houkuttelevampi maa ulkomaisille yrityksille. Jätän nyt kirjoittamatta siitä, miksi on järjetöntä ylipäätään houkutella ulkomaisia yrityksiä Suomeen  ja keskityn tähän oikeistolaiseen oletukseen houkuttelevuudesta. Esimerkiksi Saksan talous kukoistaa Suomeen verrattuna. Saksa on nostanut yhteisöveroaan pikkuhiljaa viime vuosina, sen ollen tänä vuonna jo liki 30 prosenttia – enemmän kuin Suomessa koskaan (29 prosenttia vuonna 2004).

OECD-maissa yhteisövero on keskimäärin 26 prosenttia. Esimerkiksi STX-laivatilaukset menivät Suomen sijasta Ranskaan, vaikka Ranskan yhteisövero on 33,33 prosenttia. Yhteisöverokilpailulle ei siis ole mitään Suomea ja suomalaisia hyödyttävää tarvetta, eikä se lisää työpaikkoja kuten väitetään. Hyöty menee vain omistavalle taholle, eli yhä enenevässä määrin ulkomaille.

 

Yle sulkemassa pienpuolueet vaaliohjelmien ulkopuolelle

Valtion medioiden yhtenä tehtävänä on ollut varmistaa riippumaton tiedottaminen, eli varmistaa ettei pelkästään rahan näkemykset ole äänessä. Yleisradio (YLE) on velvoitettu lain nojalla antamaan puolueille tasa-arvoista kohtelua. YLE:n kuuluisi olla ns. "lahjomaton media", jossa näkyvyyttä ei voida ostaa, toisin kuin kaupallisissa medioissa.


Suomi on saanut huomautuksia korruption vastaiselta toimielimeltä
(GRECO) liityen vaalirahoituksiin, lahjontaan ja puoluetukiin.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) puolestaan
huomautti demokratian puutteesta puoluetukien epätasa-arvoisuuden
muodossa. Tällä hetkellä puoluetuet jakautuvat niin, että niillä
vahvistetaan valtaa pitävien mielipiteiden näkyvyys, samalla kun
vaihtoehtoja tuovien äänet pidetään piilossa. Tällä asetelmalla
poliittisen ilmapiirin muutos on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja
vuoropuhelu eri näkemyksistä tukahdutettu.

Nyt YLE jatkaa syrjintää aiemmista huomautuksista huolimatta. Useat
pienpuolueet eivät ole saamassa YLE:ltä ohjelma-aikaa, eduskunnan
ulkopuoliset puolueet ollaan sulkemassa pois YLE:n vaaliohjelmista.                            Puolueilla on Suomessa kuitenkin samat velvoitteet, eikä puolueen perustaminen käy tuosta vain. On todella moraalitonta vaientaa vaihtoehtoa nykyiseen politiikkaan tuovien ääni. Nyt näkyvyyttä ollaan antamassa jälleen niille, joilla on lisäksi varaa ja mahdoillisuus epätasa-arvoisesti jaettujen puoluetukien turvin myös sitä ostaa. Eli maksimaalinen mediatila valtapuolueille, vaiennus vaihtoehdolle. Tällä ylläpidetään
vallitsevaa poliittista tilaa.

Media ohjaa politiikkaa. Esillä oleva lisää uskottavuuttaan ja
saa oman näkemyksensä näyttämään totuudelta. Ikävä kyllä, raha on se
jolla saa näkyvyyttä tämän hetken Suomessa, joten raha on myös se joka
hallitsee. Muutos tarvitaan, ja siihen tarvitaan riippumatonta mediaa.
Olisi täysin mahdollista rajoittaa vaalimainontaa, estää rahalla tehty
näkyvyys. Silloin pelkästään asiasisällöllä olisi merkitystä, ei sillä
miten kalliin pr-kampanjan tekee. Monissa maissa kehityssuunta onkin
tämän tyyppinen, miksi Suomi on taas demokratian takapajula?
Lisää Rissasen kirjoituksia
http://www.skp.fi/blogit