hlogo.png

asko_julkunen.jpg

Asko Julkunen

Korvauksettomat ylityöt -

keino absoluuttisen lisäarvon kasvattamiseen

Työttömyys on kiinteä osa kapitalismia ja yksi keino entistä suuremman lisäarvon puristamiseksi työläisistä. Siksi työttömyyden poistaminen on mahdoton tehtävä kapitalistisen järjestelmän puitteissa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli syyskuun lopussa yhteensä 284 900 työtöntätyönhakijaa. Se on 43 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Marx totesi, että työväenluokan työllistetyn osan ylityö paisuttaa sen varajoukon rivejä, kun taas päinvastoin se lisääntynyt painostus, mitä viimeksi mainittu kilpailullaan harjoittaa edelliseen, pakottaa sen ylityöhön ja alistumaan pääoman käskyihin. Se, että työväenluokan toinen osa tuomitsee ylityönsä kautta toisen osan pakotettuun joutilaisuuteen ja päinvastoin, tulee rikastumisen välineeksi yksityiselle kapitalistille ja jouduttaa teollisuuden vara-armeijan tuotantoa  yhteiskunnallisen kasautumisen edistymistä vastaavasti. (Pääoma I, s. 571 – 572, Vaasa, 2013)

Työ- ja elinkeinoministeriön alkusyksystä julkaiseman työolobarometrinloppuraportin  mukaan joustavat työajat ovat lisääntyneet työpaikoilla viime vuosina. Vuonna 2012 liki 60 prosenttia palkansaajista oli tehnyt ylitöitä. Vielä vuonna 2009 osuus oli 45 prosenttia. Yleisimmin, lähes 40 prosentissa tapauksista, ylityö korvataan vapaana. Korvauksettomia ylitöitä teki 12 prosenttia työntekijöistä.   

Paitsi, että korvauksettomat ylityöt ovat osa harmaata taloutta,  josta koituu yhteiskunnalle sadoissa miljoonissa euroissa laskettava verotulojen vuosittainen menetys, ne ovat keino absoluuttisen lisäarvon kasvattamiseen.  

Lisäarvon tuotanto perustuu Marxin mukaan työläisen kykyyn luoda työpäivänsä aikana enemmän arvoa kuin mitä häneltä kuluu oman työvoimansa uusintamiseen eli välttämättömien elinhyödykkeiden tuottamiseen. Palkatessaan työläisiä kapitalisti ostaa heidän työkykynsä, tulevan työnsä. Lisäarvon alkuperän salaisuus on siis siinä, että työvoiman kuluttaminen on samalla uuden arvon luomista.
 
Työvoiman arvo, työläisille maksettu palkka on pienempi kuin työvoiman kyky luoda työpäivän aikana uutta arvoa.  Lisäarvo edustaa sitä lisätyöaikaa, sitä osaa työpäivästä, jonka työläinen työskentelee kapitalistille ilmaiseksi ja jonka aikana luodun arvon se anastaa korvauksetta itselleen.

Työn tuottavuutta parantamalla työläisten tarvitsemien hyödykkeiden arvo laskee, koska niiden tuottamiseen menee vähemmän aikaa. Tämä merkitsee sitä, että myös työvoiman arvo laskee. Näin ollen työpäivän pysyessä samana ja lisätyöajan pidentyessä lisäarvo kasvaa ja työläisten riisto voimistuu. Työpäivän pidentämisellä tuotettua lisäarvoa Marx nimittää absoluuttiseksi lisäarvoksi ja sitä lisäarvoa, joka johtuu välttämättömän työajan lyhentämisestä ja sitä vastaavasta muutoksesta työpäivän molempien osien suuruudessa suhteelliseksi lisäarvoksi. (Pääoma I, s. 288-289, Vaasa, 2013)

Asko Julkunen

Kenkää kansallisomaisuuden ryöstäjille

 

Valtionvarainministeriö paisuttelee valtion kestävyysvajetta ja suunnittelee uusia leikkauslistoja. Kestävyysvajetta on lisätty tietoisesti myymällä kaikki tuottavat valtionyhtiöt. Esko Seppänen toteaa uusimmassa Oma pääoma-kirjassaan, ettei ole voinut kuin ihmetellä Lipposen hallitusten politiikkaa valtion yhtiöiden pörssittämiseksi ja sitä kautta valtion omistuksesta luopumiseksi.

Seppäsen mielestä vasemmistolla on suuri vastuu kansallisomaisuuden tuhoamisesta lyhytnäköisesti ja halpaan hintaan. Hänen mielestään olisi tarvittu vakaata suomalaista omistajaa, valtiota, kotimaisen perusteollisuuden pitämiseksi suomalaisissa käsissä. Se olisi ollut maan ja kansan etu.

Räikein esimerkki tästä kansallisomaisuuden ryöstöstä on Matti Vanhasen yksityistämä ja pörssittämä Kemiran lannoiteteollisuus GrowHow. Norjalainen Yara International maksoi valtiolle sen strategisesta 30 prosentin osakepotista 208 miljoonaa euroa ja koko yhtiöstä 690 miljoonaa euroa.

GrowHow:n silloiseksi varallisuudeksi arvioitiin alakanttiin 870 miljoonaa euroa. Norjalaisyhtiö sai omistukseensa myös Länsi-Euroopan ainoan fosfaattikaivoksen Siilinjärvellä kuin myös kaivosoikeudet Savukosken Soklin fosfaattiesiintymään. Näiden kaivosten fosfaatin arvo on asiantuntijoiden mukaan miljardeja euroja. Talouselämä-lehden arvion mukaan fosfaattivarantoja ryhdytään tulevaisuudessa jalostamaan todennäköisesti Venäjällä.

GrowHow:n myynnin kohteena olivat myös lannoitemarkkinat, joilla norjalaisyhtiö sai monopoliaseman. Se käyttikin tätä asemaansa hyväkseen ja korotti maanviljelijöiden tarvitsemien lannoitteiden hintaa monta kertaa perä perää. Näin se kuittasi ostohinnan nopeasti itselleen.

Talouselämä –lehti kertoi maaliskuussa, että valtio maksoi vaalikauden suurimman neuvonantajapalkkion Aventum Partnersille. Tämä konsulttiyhtiö etsi valtion omistamalle strategiselle 30 prosentin Kemira GrowHow potille norjalaisen omistajan. Valtio julkisti Aventumin laskun viime viikolla. Laskun mukaan välittäjä kuori kaupasta 0,6 prosenttia "onnistumispalkkiona".

Sen lisäksi valtio maksoi kaksi kertaa kymmenentuhannen euron kuukausipalkkion tehdystä työstä. Aventumin onnistumispalkkio arvonlisäveroineen oli noin 1 525 000 euroa veronmaksajien varoja. Lehden tekemän selvityksen mukaan konsultit ja neuvonantajat ovat laskuttaneet kuluvan vaalikauden aikana valtio-omistajalta erilaisista selvityksistä yhteensä lähes 5 miljoonaa euroa erilaisista selvityksistä.

Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen toivoi Iisalmen vaalipaneelissa uusia valtionyhtiöitä muun muassa kaivosteollisuuten. Merkillistä puhetta ja tekopyhää hurskastelua mieheltä, joka on ollut puolueineen hävittämässä tätä kansallisomaisuuttamme. Kemira on vain yksi esimerkki tuhlaajapoikien toiminnasta. Lisää vastaavanlaisia tapauksia löytyy Seppo Konttisen Kansallisomaisuuden ryöstö-kirjasta.

Asko Julkunen

Palkkatyö on elämän uhraamista pääomalle

Työpäivän päätteeksi, nuori lapinlahtelainen rakennusmies totesi olevan raskasta, kun joutuu tekemään sellaista työtä josta ei pidä. Nuorukainen kertoi suunnittelevansa sosiaalialan opintoja päihde- ja mielenterveystyöhön.

EVA:n arvo- asennetutkimus 2010 mukaan yli puolelle suomalaisista työ merkitsee joko hyvin suuressa määrin tai paljolti vain keinoa toimeentulon hankkimiseksi. Perinteisesti työntekoon on Suomessa liitetty myös vahva moraalinen näkökanta: ”otsasi hiessä sinun pitää leipäsi antsaitseman”. Tämä vaade on jokaisen täytettävä ennen kuin sinua arvostetaan. Protestanttisen työmoraalin mukaisesti työllä on maassamme suuri itseisarvo ja kunnia. Työttömyyttä pidetään palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassa epänormaalia vaikka se on siihen elimellisesti kuuluva osa ja keino hallita palkkatyötä tekeviä. Saman EVA:n tutkimuksen mukaan vanhemmasta ikäluokasta jopa kaksi kolmasosaa kokee työn teon elämänsä tärkeimmäksi sisällöksi. Alle 36- vuotiaiden kohdalla arvostus on jo kääntynyt päin vastoin.

Työn tekoa ei ole arvostettu historian saatossa kovinkaan pitkään, vaan se nostettiin jalustalle kapitalismin ja teollistumisen myötä. Kapitalismi tarvitsi kehittyäkseen halpaa ja tunnollista työvoimaa, joten ihmiset pantiin ajattelemaan joutilaisuuden turmelevasta ja työn teon kehittävästä vaikutuksesta ihmiseen. Työstä tehtiin hyve. Antiikin ajalla asia nähtiin päinvastoin niin, että joutilas saattoi kehittää itsessään jaloja hyveitä. Työnteko nähtiin tuolloin ikävänä, raskaana ja  tekijäänsä alentavana.

Marxin mukaan työvoima muuttuu kapitalismissa tavaraksi, jolloin työläiset myyvät kapitalistille rahasta työvoimaansa. Työ ei ole aina ollut palkkatyötä. Orja oli työvoimineen myyty kokonaan omistajalleen.  Työläiset vaihtavat työvoimatavaransa kapitalistin tavaraan, ts. rahaan elääkseen. Työläiset eivät laske työtä osaksi elämästään, pikemminkin se on heidän elämänsä uhraamista, koska työläinen ei tuota itseään varten tuottamaansa tuotetta. Itseään varten hän tuottaa ainoastaan työpalkkansa, joka muuttuu kenties vuokrakämpäksi, valmismaksalaatikoksi, työmatkaa varten välttämättömään autoon...

Marx kysyykin, että onko rakentaminen, kiven hakkaaminen tai sorvaaminen työläisen elämän ilmenemistä, elämää? Ja vastaa, että päinvastoin hänen elämänsä alkaa, kun tämä toiminta lakkaa, ts. ruokapöydän ääressä, kapakan penkillä, vuoteessa.  Työ on hänelle ainoastaan keino saada ansiota, joka antaa hänelle mahdollisuuden hankkia elämäntarvikkeita työvoimansa uusintamista varten. (Karl Marx, Palkkatyö ja pääoma, Valitut teokset, 6 osaa, 2. osa, Moskova 1978; Kustannusliike Edistys)

Unkarilaisen marxilaisen filosofin István Mészárosin mukaan ihmiset luovat omat alistajansa heidän työnsä muuttuessa pääoman lisäarvoksi. Hänen mielestään ihmisten on kyettävä lopettamaan pääoman uusintaminen vaikka se onkin vaikeaa, sillä ihmiset ovat riippuvaisia pääomasta. Mészáros toteaa sen olevan vallankumouksen suurimman haasteen, koska ulkopuolelta pääomaa ei voi tuhota. Se katoaa vasta kun sen voimaa ei tuoteta uudestaan yhä uudestaan sisältä päin.

http://www.megafoni.org/paaoman-tuolle-puolen/

Tämän vuoksi koko vasemmiston uskallettava nostaa esille idealistisiltakin tuntuvia vaatimuksia palkkatyön arvostuksen vähentämiseksi. Yksi tällainen vaatimus on riittävästä perustulosta tai –turvasta, mitä nimitystä siitä sitten käytetäänkään. Se vähentäisi pääoman valtaa hallita työttömyyden pelotteen avulla. Se nostaisi myös ihmisten tekemän kotityön ja omaehtoisen toiminnan arvokkuutta ja mielekkyyttä. Muutoksen toteuttaminen edellyttää kuitenkin joukkojen yhteistä toimintaa. Varmaan vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä, vapaista lauantaista ja sosiaaliturvasta saattoivat aikanaa tuntua idealistiselta, mutta työväenliikkeen ja joukkoliikkeiden taistelun tuloksena nekin saatiin toteutettua.

Asko Julkunen

Köyhien ystävät

 

”On nyt kööhällä ystäviä, kun jatkuvaan on joku hihansuusta nyhtämässä”, totesi eräs vanhempi mieshenkilö tänään Iisalmen markkinoilla. Tämän vuoksi on vaikea uskoa Suomessa olevan 900 000,  EU:n määrittelemien kriteereiden mukaista köyhää, sillä niin paljon myös meillä köyhillä on puolestapuhujia näin vaalien alla. Kokoomus julistaa nyt kohtuutta ja puheenjohtaja Kataisen mielestä kohtuullista on se, että omaan taskuun ei yritetä tunkea lisää, kun se on jo täynnä. Turussa pitämässään puheessa hän julisti pitävänsä yhtenä esimerkkinä kohtuudesta pääomaveron nostoa. Voi porvariraukkoja ja rahaeliittiä, kun heidän lakeijansakin jo heidät hylkäävät. Mutta todellinen Kokoomuksen karva paljastuu heidän pyrkimyksissään kääntää verotuksen suunta entistä enemmän kohti tasaveroa, josta kaikkein eniten kärsimme juuri me pienituloiset.

 Vuonna 1993 Esko Ahon (kesk) johtama porvarihallitus toteutti Iiro Viinasen (kok) mainostaman ”vuosisadan suurimman verouudistuksen, jolle ominaista oli pääomatulojen verottaminen alhaisen verokannan mukaan erillään ansiotuloista. Keskustan lisäksi tässä hallituksessa istuivat kokoomus, RKP ja kristilliset. Pääomatulojen verotusta ei muutettu edes demareiden ja vasemmistoliiton istuessa hallituksessa, vaikka nyt eduskuntavaalien lähestyessä nekin ovat vaatimassa sen korottamista. Paavo Lipposen (SDP) hallitus päinvastoin suosi ökyrikkaita poistamalla varallisuusveron.

 Matti Vanhasen hallitus päätti vuonna 2005, että pörssin ulkopuolisten, listaamattomien yritysten omistajat voivat nostaa verovapaasti osinkoja jopa 90 000 euroon asti. Kuinka moni palkansaaja saa tienata tuon rahasumman verovapaasti? Köyhyysrajan alapuolella elävät,  pientä ja riittämätöntä työttömyysturvaa saavat maksavat siitä yleensä 20 prosenttia veroja.

Esko Seppänen kirjoittaa uusimmassa Oma pääoma- kirjassaan, että Suomessa pääomatulot ovat kasautuneet suppealle joukolle ja vuosittain noin 10 000 verojänistä on saanut luonnollisten henkilöiden osakepotista 40-50 %. Myyntivoittojen kohdalla tilanne on Seppäsen mukaan vastaavanlainen.

Tilastot osoittavat parhaiten ansaitsevan prosentin väestönosan lisänneen ansioitaan yli 200 prosentilla vuoden 1990 jälkeen, samaan aikaan kun pienituloisimman porukan tulot ovat kasvaneet vain muutamalla prosentilla. Tämä ei ole ollut mitään kohtalonomaista kehitystä vaan tuloeroja on kasvatettu tietoisella politiikalla.

Männä viikolla kerrottiin suurena uutisena THL:n tutkimuksesta, joka osoittaa nykyisen perusturvan olevan riittämättömän. Jo vuonna 2008 julkaistussa Olli Kankaan ja Heikki Ritakallion Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa- tutkimuksessa todettiin sama asia. Lisäksi siinä sanottiin vähimmäisturvaetuuksien tason heikentyneen trendinomaisesti riippumatta hallituksen värikirjosta. On syytä muistaa, että demarien ja vasemmistoliiton hallituskaudella päätettiin 7 prosentin asumisen omavastuusta toimeentulotukeen. Edellä mainitsemaani tutkimusta käytti sosiaaliturvan uudistamista tutkinut Sata-komitea pohjapaperinaan, mutta ei tehnyt esitystä perusturvan tason korottamisesta. Mutta saivatpahan hyväpalkkaiset virkamiehet ja asiantuntijat mukavia lisätienestejä tästäkin komiteauurastuksestaan.

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen mielestä suurin köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä on terveyden menetys, ruumiillinen tai mielenterveyden sairaus. Yllättävät sairaskustannukset suistavat monen talouden raiteiltaan. Heikkisen mielestä opiskelijoilla suurin köyhyyttä ja pysyvää syrjäytymistä aiheuttava tekijä on mielenterveysongelmien uhka. Ei suinkaan tulojen niukkuus. (Iisalmen Sanomat 23.2.)

Toisin kuin Heikkinen, tutkijat näkevät köyhyyden ja huono-osaisuuden kasaantuvan ja sen näkyvän esimerkiksi terveyserojen kasvuna. OECD:n vuoden 2003 raportin mukaan suurinta eriarvoisuutta lääkäripalvelujen käytössä esiintyy Suomessa, Yhdysvalloissa ja Portugalissa. Suomessa eri väestöryhmistä hyvätuloiset käyttävät eniten lääkäripalveluja. Pienituloisimmilla ja vähiten koulutusta saaneilla elinvuosia on odotettavissa 10 vuotta vähemmän kuin hyvätuloisilla. Suomalaisten terveyserot eivät nykyisellä rikkaita suosivalla politiikalla ainakaan kapene.

Terveyseroihin ovat tulonjaon eriarvoistumisen lisäksi vaikuttaneet myös julkisten terveyspalvelujen heikentyminen. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on vähennetty terveyskeskuksia ja kasvava osa terveydenhuoltoon käytetyistä verovaroista on ohjattu yksityiseen terveysbisnekseen ja pääoman voitontavoitteluun. Yksityistä bisnestä on alettu tukea myös erilaisilla palveluseteleillä. Terveyskeskusmaksuilla on lisätty eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä.

Nykyisille valtapuolueille tulevissa vaaleissa annettu ääni ei mene ainoastaan hukkaan vaan se vaarantaa myös antajansa terveyden. SKP:n mielestä köyhyyttä ovat pahentaneet pitkäaikaistyöttömyys, pienet palkat, pätkä- ja silpputyöt, toimeentuloturvan minimitasojen reaalinen heikentyminen, asumiskustannusten nousu ja julkisten palvelujen heikentyminen.

SKP vaatii 900 euron perusturvaa jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi muuten saada toimeentuloaan. Tämä tarkoittaa työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahan, toimeentulotuen perusosan, kuntoutusrahan sekä alimpien sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tuntuvaa nostamista. Perusturva on sidottava indeksiin. Lisäksi on säädettävä laki, joka takaa kokoaikaisesta työstä vähintään 1 500 euron kuukausipalkan. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1 100 euroon kuukaudessa. Perusturva tulee saada yhdeltä luukulta.

SKP näkee, että väestöryhmien terveyserojen kaventaminen tulee asettaa tärkeimmäksi tavoitteeksi. Sairauksien ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin niiden hoito. Ennaltaehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön on panostettava lisää. Terveys- ja sosiaalipalvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen on lopetettava.

Asko Julkunen

Pankkien hyysääminen lopetettava

 

Keskustalainen pääministeri Mari Kiviniemi ja kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen hyväksyivät Euroopan Unionin vakaussopimuksen, jonka mukaan Suomelle on tulossa miljardien eurojen vastuut.  Näiden puolueiden edustajat syöttävät äänestäjille pajunköyttä, että tällä tavoin Suomi hoitaa omaa vastuutaan ja ajaa maan kansallisia etuja.

Euroopan kriisimaille annetuista tukipaketeista eivät näiden maiden kansalaiset kostu, vaan niillä pelastetaan ahdingosta eurooppalaisia suurpankkeja. Taloussanomien mukaan ne ovat rahastaneet velkaisimmasta euromaista satojen miljardien eurojen korkotuotot. Tavallisia kansalaisia tullaan kurittamaan erilaisilla leikkauksilla niin kriisimaissa kuin vakauspaketin hyväksyneessä Suomessa.

Lehden mukaan euromaiden velkakriisi ei ole säikäyttänyt pankkeja vaan euromaiden mittavien tukilupausten jälkeen ne ovat jopa kasvattaneet luotonantoaan euroalueen kriisimaissa.  Tähän niitä on rohkaissut se, että luotot kriisimaille ovat olleet erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja että pankit luottavat muiden euromaiden ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varmistavan, etteivät mämä luottoriskit kaadu ainakaan pankkien omiksi tappioksi.

Euromaiden tukipaketeilla ylivelkaantuneiden euromaiden rahoittaminen pysyy pankeille vastakin tuottoisana liiketoimintana, ellei pankeille itselleen  aseteta minkäänlaisia vastuita. Mielestäni  Suomen on korkea aika lopettaa  pankkien hyysääminen ja on pantava kriisiin syylliset maksamaan omat kuprunsa.  

Meidän suomalaisten  veronmaksajien tehtävä ei ole olla  ”palauttamassa markkinoiden luottamusta pankkeihin”. Tuolla lauseellahan tukipaketteja kerta kerran jälkeen perustellaan. Pankkijärjestelmä on otettava yhteiskunnalliseen omistukseen ja se on alistettava demokraattiseen ohjaukseen. Myös Euroopan keskuspankille on saatava demokraattinen hallinto. Pörssikeinottelu ja rahoitusmarkkinat on pantava verolle.

Asko Julkunen

Portugalissa on säästetty 

 

Porvarihallitus on keskustalaisen pääministerin Mari Kiviniemen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen suilla valmis lupaamaan, että Suomi on valmis EU-maiden kanssa rakentamaan tukipaketin Portugalille. Suomen takausvastuut tässä tukipaketissa tulisivat olemaan vähintään 1,2 miljardia euroa.

Tästäkään tukipaketista eivät tavalliset portugalilaiset tulisi kostumaan sentin senttiä vaan se menisi ulkomaalaisten suurpankkien ahnaaseen kitaan. Portugalissa on menossa mittava tulonsiirto kansalta finanssipääomalle. Tavallisia portugalilaisia on kuritettu erilaisilla säästöillä. Vuoden aikana muun muassa julkisen alan palkkoja on jo alennettu, suurempia eläkkeitä leikattu ja pienempiä jäädytetty sekä tehty leikkauksia myös opetukseen ja terveydenhuoltoon. Samaan aikaan on lisäksi korotettu arvonlisäveroa 6–7 prosenttiyksikköä. Myös työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa on heikennetty.

Pääministeri  Kiviniemi sanoi eilen Ylen tv-uutisissa, että Suomen takausvastuista Portugalille tulee päättämään uusi eduskunta.  Tänään  hän puolusti  voimakkaasti  rahoituskriisiin joutuneen Portugalin auttamista YLE Radio 1:n Ykkösaamun vaalitentissä. Hän sanoi siinä, että Suomi ei käytännössä voi vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Näin ollen eduskuntavaalit saavat uutta painoarvoa  ja ei ole yhdentekevää keitä sinne tulee valituksi. SKP on ehdottomasti näitä takauksia vastaan ja sen kansanedustajat tulevat uudessa eduskunnassa äänestämään noiden takausten hyväksymistä vastaan.

Takausehdot torjuessaan Suomi ei  rikkoisi EU:n perussopimusta. Kuten Esko Seppänen uusimmassa Oma pääoma kirjassaan on ansiokkaasti osoittanut, että EU-maat jotka ottivat vastuun Kreikan veloista (110 miljardin tukipaketti), rikkoivat itse EU:n perussopimusta. Perussopimuksen artiklassa 125 todetaan: ” Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on ”.

Yhteisvastuu on siis EU:n perustuslain mukaan kielletty, mutta nyt sitä toteutetaan surutta muka ikään kuin hyvinkin isänmaallisena tekona ulkomaalaisten suurpankkien pelastamiseksi ahdingosta. Nämä uusliberalismin kannattajat korostavat markkinoiden vapautta, mutta ovat huutamassa julkista valtaa avuksi pankkien tappioiden sosialisoimiseksi.

Ääni SKP:lle on ääni oikeistolaista politiikkaa vastaan ja vaatimus siitä, että maksakoot rikkaat, pankit, pörssikeinottelijat ja systeemissä voittoja pelaavat suurpääoman edustajat itse, itseaiheuttamansa kriisin laskut.