Uusiutuvien luonnonvarojen aikakauteen

Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä seminaarissa Kuopiossa keskusteltiin mahdollisuudesta siirtyä entistä enemmän uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön.

Kuntaliiton entisen ympäristöpäällikkö Maija Hakasen mukaan maailman väkiluku on viimeisen 20 vuoden aikana kasvanut 26 prosenttia, mutta tuotanto kaksinkertaistunut. Maailman aineellisen kasvun rajat ovat tulleet vastaan, tällä hetkellä tarvitaan jo kahden maapallon luonnonvarat kasvuun. Samaan aikaan köyhyys kasvaa, vaikka USA:n sotilasmenoista kolmannes riittäisi köyhyyden poistamiseen maailmasta ja 100 rikkaimman varallisuus riittäisi sen poistamiseen nelinkertaisesti.

  • Ekologisesti kestävä on sellainen yhteiskunta, joka on oikeudenmukainen ja jossa perustarpeet on tyydytetty. Kattona on ilmastonmuutoksen estäminen, bioversideetin varjeleminen, typenkierron vähentäminen ja fosforin ehtymisen estäminen, joka uhkaa ruuan tuotantoa.

  • Vihertalous ja ekotehokkuus sinänsä ovat hyviä asioita, mutta kasvu kuitenkin jatkuu. Energiavallankumous on jo käynnissä, mutta kemikalisoituminen on vakava uhka ympäristölle.

  • Olen ehdottamassa, että siirtyisimme uusiutuvaan kierrätystalouteen, koska uusiutumattomia ei voida kokonaan korvata. Mutta niitä kierrätetään maailmassa vain yksi prosentti.

  • Tuotanto on teknologisen kehityksen seurauksesta yhä yhteiskunnallisempaa. Tietyn tuotteen valmistamiseen tarvittavaan prosessiin osallistuu yhä useampi ihminen työpanoksellaan, mutta päätökset tästä tuotannosta tehdään yhä pienemmässä piirissä, suurten yhtiöiden johdossa. Tämä ristiriita meidän pitää ratkaista, että voisimme yhdessä päättää millaisen ekologisen tuotannon rakennamme.

Hakanen viittasi Aalto yliopiston professori Peter Lundin visioihin ekologisten tuotteiden vientimahdollisuuksista ja siihen millainen tulevaisuuden kaupunki on. Olennaista on hajautettu energiantuotanto hyödyntäen 12 erilaista uusiutuvaa energialähdettä auringosta alkaen tietoverkkojen avulla.

  • Tällä hetkellä energiantuotanto ja säästö ovat kuntien ekologisessa toiminnassa tärkeintä. Tehdään kuntakartoitus uusiutuvien mahdollisuuksista ja asetetaan tavoite sähkön hankinnassa. Kuopiossa luottamushenkilöiden toimesta, vastoin virkamiesten kantaa on asetettu kunnianhimoinen tavoite ja se on toteutumassa.

  • Säästömahdollisuudet kaavoituksen avulla on moninaiset. Tiiviimpi yhdyskuntarakenne, joukkoliikenne, lähipalvelujen turvaaminen, ekotehokas vesi- ja jätevesihuolto, jossa energiajäte otetaan takaisin kiertoon.

Hakasen mukaan kuntakentän myllerrys ja kriisiytyvä talous ovat tällä hetkellä esteenä, strategiseen ajatteluun ei ole kunnissa aikaa. Yksityistämisellä halutaan julkiselta puolelta siirtää voimavaroja tarpeettoman rihkaman tuotantoon, jolloin yksityiset yritykset tekevät päätökset voitontavoittelun pohjalta.

  • Olen vakuuttunut, että vain kansalaistoiminnalla voidaan suunta kääntää. Meidän pitäisi muistaa, että perustuslain mukaan kunta on asukkaiden itsehallintoa. Sen pitää näkyä myös kuntien päätöksenteossa, painotti Hakanen lopuksi.

Kasvun rajat vastassa

Olli-Pekka Haavisto Maan ystävistä tarkasteli omassa puheenvuorossaan Rooman klubin vuoden 1972 Kasvun rajat-raportin toteutumista. Hänen mukaansa raportin laadinnassa oli ensimmäistä kertaa käytössä siinä laajuudessa tietokonemallinnukset. Sen ansiosta voitiin suuri määrä erilaisia asioita ottaa laskentaan mukaan ja arvioida niiden keskinäistä vaikutusta.

  • Raportin johtopäätös oli: ”jos nykyinen kasvupolitiikka jatkuu rajat tulevat vastaan 100 vuoden aikana”. Johtavat taloustutkijat hyökkäsivät sitä vastaan silloin ja esittivät kovaa kritiikkiä.

  • Nyt elokuussa julkaistun Maailman tila 3- seurantaraportin mukaan ennuste on toteutunut hyvin. Matkan varrella monet tutkijat ovat yllättyneet muutoksen nopeudesta. Taustalla on expotentiaalinen kasvu, 0,1 prosentin kasvulla aikaa kuluu muutokseen 700 vuotta, yhden prosentin kasvulla 70 vuotta ja 10 prosentin kasvulla 7 vuotta.

  • Lisäksi monissa muutoksissa on palautekytkentöjä, esimerkiksi syntyvyyden muutokset näkyvät viiveellä. Väkiluvun jyrkkä kasvu 1950-luvulta lähtien lisää viljelysmaan tarvetta, mutta sen ala pienenee. Teollisuustuotanto ei kasvanut henkeä kohti 1930-luvulta vuoteen 1992.

Haaviston mukaan globaali romahdus on alkamassa jo 2020, koska halvan öljyn aika on ohi. 1930-luvulla yhdellä tynnyrillä öljyä saatiin 100 uutta tynnyrillistä. Tällä hetkellä parhaat kentät antavat 1/15 tynnyriä ja heikoimmat 1/5 tynnyriä. Liuske öljyä saadaan tynnyrillä 0,8 – 1,2 tynnyriä uutta öljyä.

  • USA:n suurin liuskeöljylähde, 2/3 osaa kaikista heidän liuskeöljyvaroistaan liukeni tyhjiin, kun se todettiin käyttökelvottomaksi. Vaihtoehtoiset energialähteet antavat 1/10 tuloksen parhaimmillaankin. Nykyisellä öljyyn perustuvalla systeemillä ei ole tulevaisuutta. Globaali lämpeneminen pahentaa tilannetta.

  • 520 tutkijaa maailman eri puolilta ennakoi viime keväänä julkaistussa yhteisessä kannanotossaan, että joukkotuho on edessä. Se perustuu tietoon, että lajin selviytymisen kannalta on riskiraja, jos käyttö ylittää 50 prosenttia maa-alasta. Ihmisellä se on nyt 45 prosenttia.

  • Maapallon vesivaroista kolme prosenttia on makeaa vettä, 95 prosenttia siitä menee tuotantoon. Huomattava osa puuvillan tuotantoon, jonka osuus koko maailman kaupasta on neljä prosenttia.

  • Bruttokansantuotteella ei ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa, se mittaa vain taloudellista toimeliaisuutta. 85 ihmistä omistaa puolet maailman varallisuudesta ja 150 yritystä hallitsee maailmantaloutta. Aseteollisuus on ylivoimaisesti suurin yksittäinen teollisuuden ala.

Keskustelussa molemmat alustajat toivat esille Kuuban kokemuksen NL:n romahduksen jälkeen jolloin maa menetti 90 prosenttia öljystään. Vaikeassa tilanteessa pystyttiin siirtymään hajautettuun energian tuotantoon ja suurtiloista pienviljelyyn ruuan tuotannossa. Tällä hetkellä siitä jo 35 prosenttia tapahtuu kaupungeissa. Oma lääketuotanto käynnistettiin ja maksuton koulutus ja terveydenhoito taattiin väestölle vaikeassakin tilanteessa. Koska ihmisten tarpeet määräsivät mitä tehtiin.

Paneeli kansalaistoiminnan merkityksestä

Paneelin aluksi Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin kaivosvastaava Tuomo Tormulainen esitteli kartan Itä-Suomen kaivosvarauksista, valtauksista ja toimivista kaivospiireistä. Hänen mukaansa Suomessa tavoitellaan tällä hetkellä alle yhden prosentin esiintymiä. Niiden hyödyntäminen on mahdollista vain bioliuotusmenetelmällä. Itä-Suomessa on laajoja alueita Kiteeltä Joensuun seudulle, Polvijärven kautta Kaaville ja Outokummun seudulle, sekä Pieksämäen seudulla, joista kaikista voi tulla uusia Talvivaaroja.

  • Kansalaistoiminta on vahvempi ase kuin oikeustoiminta. Pohjois-Karjalan uraaniliikkeen toiminnan seurauksena kanadalainen yhtiö luopui kaivoshankkeestaan. Sen verran voimakas oli paikallisen väestön vastarinta. Juuri paikalliseen väestöön tukeutuminen on kansalaisliikkeen voima kaivosasioissa. Nyt on keskityttävä vaatimaan muutosta Suomen valtion mineraalistrategiaan. Media on tärkeä toiminnassa, paikallisesti kaikki yhteinen puuhaaminen kasvattaa voiman tunnetta.

  • Kaavilla on nyt vahva liike ja tammikuussa on siellä luonnonsuojelujärjestön kaivostapaaminen. Talvivaaraa ei pelasta ulkomainen yhtiö, edessä on tekninen alasajo. Se turvaa työllisyyden useiksi vuosiksi alueella.

Hannu Hyvönen Stop-Talvivaaraliikkeestä vakuutti, ettei ilman kansanliikettä Talvivaaraa pysäytetä.

  • Olen toiminut nyt kolme vuotta liikkeessä ja kokemukset ovat myönteiset. Tarvitaan sosiaalista mediaa, mutta tarvitaan myös jalkautumista ja oman alueen toimintaa.

  • Kansalaistoimintaa tarvitaan koko suuren muutoksen tekemiseen. Öljyn loppuminen on tosiasia, jolloin tavaroiden kuljettaminen ympäri maailmaa käy hankalaksi.

  • Energiatuotannon lisäksi on hajautettava muukin tuotanto. Onko suurtuotanto enää taloudellisesti tehokkaampaa? Uusiutumattomille luonnonvaroille on saatava vero.

Henna Hartikainen taiteilijoiden rauhanjärjestö- PAND:ista kertoi osallistumisestaan Työn kulman kiinteistön puolustamiseen Kuopiossa. Hänen mukaansa siinä tapahtui talkoohengen ja yhteisöllisyyden elvyttämistä ja kansalaistoiminnalla saadaan ihmisiä yhteen. Rakennuksen arvoa on vaikea määritellä nykyisenä aikana, jolloin kaikkea mitataan vain rahalla.

– Eikö ole mahdollista asettaa rajat sille yhdelle prosentille, joka hyötyy nykyisestä politiikasta?

  • Mielestäni ihminen ja ympäristö ovat yhtä ja nyt ehkä romahduksen uhatessa kulttuurilla ja taiteella voi olla suuri merkitys luomalla toivoa tulevaisuuteen. Uskon myös teknologian mahdollisuuteen ympäristöongelmissa. Automaatio vapauttaa meidät työstä kansalaistoimintaan, sen pitää olla avointa. Saamme myös enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen kasvoista kasvoihin.

Kansalaisaktiivi Risto Asikainen Kuopiosta katsoi, että kansalaistoiminnan tehtävä on tuoda yhteiskunnallinen vaihtoehto esille. Erilaiset järjestöt voisivat ottaa vahtikoiran roolin ja tuoda esille esimerkiksi ratkaisujen ilmastopoliittiset vaikutukset.

  • Talvivaara on hyvä esimerkki eriarvoisuuden kasvusta. Kuinka senkin ympärillä osa rikastuu ja osa köyhtyy. Voidaan myös kysyä, mitä pitää uhrata työpaikkojen eteen? Juankosken kunta on konkurssin partaalla tuettuaan paikallista yritystä työllisyyden nimissä.

  • Teknologia myös syrjäyttää, kun esimerkiksi työvoimahallinnon palvelut siirretään nettiin. Juho Saaren kirja Yksinäisten yhteiskunta kertoo korutonta kieltä. Yksinäisyys on vakavasti hyvinvointia haittaava yhteiskunnallinen ilmiö. Se kytkeytyy laajemmin yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Nuorten kohdalla se on yleistä, mutta vanhukset ovat todellisessa vaaravyöhykkeessä.

  • Kuntapäättäjät ovat siirtäneet päätösvallan konsulteille, joten vastuukin on siirtynyt ”kuulijoille”. Kansalaisjärjestöjen tehtävä on nostaa eettiset kysymykset esille ja on oltava valmis kohtaamaan ihmisiä kasvokkain. 11. mielenterveyspäivät onnistuivat Kuopiossa hyvin, ihmisiä kävi tilaisuuksissa runsaasti, Asikainen kertoi.

Teksti: Hannu Ketoharju